Jako mielihyvää tuottaviin rangaistuksiin (funishment) ja varsinaisiin rangaistuksiin (punishment) on keinotekoinen, koska ihminen on mielihyväorientoitunut ja välttää toimintaa, josta tulee paha olo. Kokonaisuudessa kaikkien rangaistusten tulee palvella orjan mielihyvää, jotta leikillä olisi jatkuvuus. Jos orja jää suhteeseen, jossa hän kokee todellista kärsimystä, kysymys on sairaasta riippuvuudesta tai valtasuhteesta.

Mielihyvään voi liittyä osaltaan pelko ja rajojen venyttäminen, mutta yhtä kaikki nämäkin tuottavat orjalle tyydytystä. Minuakin kiihottaa ajatus suostua toimintaan, jota en ehkä kestä, mutta koska jo pelkästään hallinnan luovutus ja menetys luovat mielihyvää, on kysymys kuitenkin orjan palkitsemisesta eikä rankaisemisesta.

Tähän liittyy osaltaan se, että vaikka tahtoisin alistaa, tunnen olevani siihen kyvytön. Alistajan tulee olla kekseliäs, luova ja taitava näyttelijä pystäkseen esittämään roolinsa uskottavasti. Väärät valinnat, tympeä toistuvuus tai epäuskottava käytös kääntyvät orjan mielihyvää vastaan. Orjan osa on helpompi. Hän voi keskittyä nautintoon ilman rasittavaa psyykkistä kuormaa.

Orja alistaa alistajan eikä toisinpäin. Jos syntyy tilanne, jossa orja rupeaa toimimaan mielihyväänsä vastaan, kysymys on hyväksikäytöstä. Alistaja on vastuussa orjan nautinnosta. Orja käyttää alistajaa omiin tarpeisiinsa.

blogiavarten.jpg