Nykymaailma tuottaa toinen toistaan kummallisempia sanoja kuvaamaan ilmiöitä, jotka voisi kertoa selkosuomeksi. Niistä yksi on demiseksuaalisuus, jonka perimmäisestä merkityksestä en ole varma, mutta mielikuvien otteessa oletan, että sillä viitataan henkisen yhteyden ja seksuaalisen kiinnostuksen liittoon. Jos ei pysty kohtaamaan ihmistä emotionaalishenkisesti, ei pysty myöskään panemaan.

Olen tällainen. En väitä, ettenkö saisi sohloani pystyyn kauniin naisen riisuutuessa edessäni, mutta seksin tyydyttävyys olisi todennäköisesti kehnonlaista.

Kun ruvetaan menemään syvemmälle ja äärimmäistä luottamusta vaativiin valtaleikkeihin, en pystyisi harrastamaan niitä lainkaan ilman todellista ja avointa tunneyhteyttä.

Omalla kohdallani tunne yhteydestä saattaa syntyä nopeasti. Useimmin sitä määrittänee se, tunnenko oloni hyväksytyksi ja turvalliseksi. Tätä kai perinteisesti nimitetään kemiaksi, jota nuorempana pidin hömpänlaisena, mutta johon olen ikääntyessäni ruvennut uskomaan. Joskus harvoin yhteys syntyy, mutta monesti ei, vaikka nainen viehättäisi silmää ja mieltä kaikin puolin. Pelkkä henkinen ja fyysinen viehätys ei muutu suoraan kemiaksi.

Koska henkisen kohtaamisen merkitys on minulle suuri, suhtaudun irtoseksiin kummajaisena. En ymmärrä, miten seksiä voi harrastaa ilman kohtaamista pelkkä lihan piilotus ja siitä saatava fyysinen nautinto mielessä. En ymmärrä edes sitä, miten fyysisen nautinnon voi saavuttaa ilman kohtaamista. Kaipa joillekin sitten riittää orgasmin kouristus, mutta minusta se on seksuaalisena kokemuksena varsin tyhjä ja aivan liian nopea. Sen ympärille tarvitaan tunteiden kutoma tarina, jotta tyydytys olisi fyysisen purkautumisen lisäksi myös henkinen.

blogiavarten.jpg