Ensimmäisistä avioliitoista säilyy kumppaniin kuolemaan saakka 60 %. Luku lienee suurempi kuin monet kuvittelevat.

Entä loput? Kari Kanalan tai Marianna Stolbowin kaltaiset parisuhdesarjoista tutut sarja-avioitujat ovat nykymaailmassa yleisiä. Ja aivan niin kuin Kanala ja Stolbow osoittavat, sarjasählääjille on tyypillistä, että uusi avioliitto ei tuo onnea, vaan siitäkin erotaan. 

Rikkinäinen avioliittohistoria ei kuitenkaan estä ihmisiä toimimasta avioliiton ja parisuhteiden asiantuntijoina. Osaamista ei käytännön muodossa ole, mutta mitäpä siitä, koska parisuhteen sitovuuden ja keskinäisen tukemisen merkitys näyttää kuolleen. Parisuhteesta on tullut puhetta ja ideologiaa ilman käytännön vaatimuksia tai taitoja.

Mikä on pitkän parisuhteen ylläpitämisen keskeinen taito? En tiedä, mutta oletan, että se liittyy olennaisesti elämän perusluonteen hyväksymiseen. Elämä vie meiltä, riistää. Se piiskaa ja satuttaa. Myös avioliittoon mennessä menettää. Vaikka saisi sen hetkisen rakkaimpansa, samalla tulee sitoneeksi itsensä ja menettää monet muut mahdollisuudet ja ihanat henkisälylliset ja eroottiset kohtaamiset.

Yleisessä puheenparressa he saivat toisensa eivätkä menettäneet muita. Mutta mitäpä, jos muita ei tarvitsisi menettää?

Ei, en usko polyjärjestelyihin enkä avoimiin suhteisiin. Ne vaikuttavat poikkeuksetta lisäajan ostamiselta, joka päättyy kriiseihin tai eroon. Ihmisyyteen kuuluu mustasukkaisuus ja halu olla jonkun oma ja omistaa joku.

Sen sijaan pidän mahdollisena, että yhteinen vaiettu valhe kantaa. Käytännössä tarkoitan järjestelyä, jossa pettämistä tapahtuu satunnaisesti, mutta siihen ei anneta avointa lupaa ja se pidetään visusti piilossa ja suhteen ulkopuolella. Jos kumpikin osapuolista kykenee toimimaan hienotunteisesti ja piilossa ja pystyy antamaan itselleen anteeksi heikon luontonsa, satunnaiset syrjähypyt eivät välttämättä tuhoa suhdetta.

Tällöin voi saada suhteen emotionaalisen ja sosiaalisen turvan kotoa ja eroottisen jännityksen satunnaisesti kodin ulkopuolelta.

Vaikka pettämisen aavistaisi, sekään ei välttämättä kaataisi suhdetta, koska ihmisen psykologiaan kuuluu torjunta. Sivuutamme koko ajan mielestämme asioita, jotka koemme psyykkisesti liian stressaaviksi. Emme tahdo nähdä pahan ja huonon onnen mahdollisuutta tai maailman epäoikeudenmukaisuutta. Elämme arkea kuin niitä ei olisi. 

Miksi sitten emme voisi sulkea silmiämme puolison pettämiseltä, vaikka pitäisimmekin sitä todennäköisenä. Ymmärtääkseni tällaiset järjestelyt eivät ole edes erityisen poikkeuksellisia hyväosaisten piirissä. Niissä pidetään kulissit pystyssä, mutta ei kieltäydytä nautinnoilta. Eivätkä kulissit tarkoita aina pelkästään kulisseja. Rakkautta voi olla ylenpalttisesti, vaikka eroottinen nälkä veisikin vieraisiin pöytiin.

blogiavarten.jpg